Elli

Linnankatu 13:ssa asui 1920-luvulla metsäpiiripäällikkö Herman Vehviläinen perheineen. Perheeseen kuului vaimo Lilli, Elli-tyt�r  ja tämän viisi veljeä. Perheenjäseninä pidettiin myös palvelijoita, joita ilman ison perheen taloudenhoidosta ei olisi selvitty.

Kaikki tehtiin itse kotona lipeäkalan liotuksesta leivän leipomiseen. Maito saatiin omasta lehmästä, liha porsaasta, perunat, vihannekset ja marjat omasta puutarhasta. Juoma- ja talousvesi haettiin Linnanvirrasta.�

Talvisin Herman Vehviläinen oli usein hevosensa kanssa virkamatkoilla, jotka saattoivat kestää päiväkausia. Tällöin Vehviläisen perheen elämä ja talouden pyörittäminen olivat Lilli-äidin vastuulla.

Linnankatu oli viehättävä mukulakivikatu hyvin hoidettuine puutaloineen ja rehevine puutarhoineen. Puutaloidylliä ympäröi viihtyisyys ja siisteys. Poliisi valvoi, että talonomistajat huolehtivat katuosuuksistaan. 

Kaikki perheenjäsenet osallistuivat siivoukseen; lasten työtä oli heinien kitkeminen mukulakivien välistä.

Vehviläisten kahdeksan huoneen talo oli� kaksine kuisteineen tilava ja vauras koti. Pihapiirissä kukkivat sireenit, ruusut ja daaliat, ja puutarhassa kasvoi hedelmäpuita ja marjapensaita. Puutarhan takaosassa oli idyllinen huvimaja sekä kaksikerroksinen leikkimökki.

Pihapiiriin kuului myös asumiskäytössä ollut piharakennus ja ulkorakennus, jossa pidettiin lehmää ja hevosta. Ulkorakennuksessa sijaitsivat lisäksi varastot, puuliiteri ja ulkohuoneet. Piharakennuksessa asui vuokralla Martikaisen perhe. Naapureissa asuivat Heltimoiset ja Hietalahdet. Jännitystä elämään toi kadun varrella sijainnut putka (Linnankatu 9).

Saunoja ei tonteilla paloturvallisuuden vuoksi ollut, vaan Vehviläiset kävivät kerran viikossa Kerttulan yleisessä saunassa.

Palvelusv�en ensimm�inen vaatimus oli n�yryys. Hyv� palvelija oli itsetietoinen, kuuliainen, s��st�v�inen, lapsista pit�v�, luotettava, ahkera, oma-aloitteinen ja uskollinen. Hyv�n palvelijan ominaisuuksiin kuului my�s se, ett� h�n kykeni liikkumaan talossa huomaamatta, eik� esim. k�ytt�nyt narisevia kenki�. Jos palvelija halusi puhutella is�nt�v�ke�, niin h�nen oli l�hestytt�v� heit� hiljaa ja toimitettava asiansa nopeasti ja hiljaisella ��nell�.

1900-luvun alkupuolella valistusty� bakteerien yhteydest� tautien levi�miseen tuotti tulosta. Sivistyneist�n parissa tunnettiin suurta huolta hygieenisyydest� ja puhtaudesta. Koko kodin ja eritoten keitti�n puhtaus riippui yksinomaan palvelijan puhtaudentajusta. P�yd�t ja lattiat oli pest�v� p�ivitt�in. Viikosta ainakin yksi p�iv� oli varattava koko kodin p�lyjen pyyhkimiseen, sill� 20-luvun kodit sis�lsiv�t runsaasti erilaisia koriste-esineit�,  jotka ker�siv�t p�ly�. 

Pyykk�ykseen ja mankelointiin meni usein my�s kokonainen p�iv� tai kaksikin ja usein pyykk�ri ei kuulunutkaan talon vakituiseen palvelusv�keen, vaan tuli hoitamaan pyykinpesun sovittuina ajankohtina. 

Palvelijoiden asuissa t�rkeint� oli niiden puhtaus, yksinkertaisuus ja k�yt�nn�llisyys. Vaatteet tuli hoitaa vapaa aikana iltaisin seuraavaksi p�iv�ksi kuntoon.